Sähköherkän elämästä
Kirjoittamisessa on ollut taukoa. Raskaan tukienhakuprosessin (mitä edellisessä jutussa kuvasin) jälkeen olen koettanut nollata kehoa ja mieltä.
Yllätys yllätys: mitään käytännöntukea/apuvälineitä en saanut, paitsi onneksi hieman diakonilta. Kun tukea sairaudenhoitoon, sen kanssa pärjäämiseen tai "uuteen elämään" (kuten vaikkapa opiskeluun) ei juuri heru, on täysi työ säilyttää päänsä, mielenmalttinsa ja ihmisarvonsa edes kohtuullisena.
Vaikeinta on elää esimerkkinä omille lapsilleen: "asumme yhteiskunnassa, josta kaikista pidetään huolta yhdenvertaisesti". Näin ei suinkaan ole.
Onneksi minulle myönnettiin sentään jatkoa kuntoutustuelle. (pidän tätä edelleen pienenä ihmeenä, tunnen monia joilla vastaava ei ole onnistunut) On tärkeää, että kuntoutumista ylipäätään voi tapahtua. Vielä kun se itse tuki konkretisoituisi nykyistä enemmän. Kuntoutustuki on pienempi kuin jos saisin esim.ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Kuitenkin tyhjää parempi, mutta kun menot ovat sairastumisen myötä vain nousseet, on yhtälö melko mahdoton.
Tänä vuonna kesä on ollut lämmin ja paikoitellen voimia antava. Toki on ollut myös kuumaa ja tukalaa, mutta siinä mielessä lämpö on tehnyt sähköherkälle hyvää, että ainakin minä olen pitkästä aikaa voinut nauttia luonnonvesissä uimisesta. Tai lillumisesta, jota ei ehkä uinniksi voi sanoa. Jopa sellaiset lihakset ovat hieman rentoutuneet, joiden en edes tiennyt olevan kireänä. :)
Luonnonvesi maadoittaa ja tasapainottaa; tuo sanoinkuvaamattoman hyvää, kokonaisvaltaisesti tasapainoista oloa itse kullekin. Sähköherkälle tämä voi olla melkein se ainoa "hoitomuoto", eli keino koettaa kumota haittoja pienemmiksi.
Usein jo matka uimapaikalle voi olla kuitenkin ylitsepääsemättömän rankka, puhumattakaan siitä, jos rannalla on esim.älylaitteita käyttäviä ihmisiä tai tukiasema liian lähellä. Kummat ovat tällöin suuremmat, haitat vai hyödyt? Jos ne ensimmäiset, voi moni mukavakin reissu jäädä käytännön rajoitteiden ja oman mahdottomuutensta vuoksi tekemättä.
Tätä juuri on terveen vaikea ymmärtää: sähköherkkä voi saada oireita lähes kaikkialta, missä on näkymätöntä radiotaajuista säteilyä (= kuten wifit ihmisten älypuhelimissa ja muissa laitteissa, tukiasemissa, julkisissa kulkuvälineissä, rakenuksien katoilla ja rakenteissa ym). Oireita voi tulla myös voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä tuottavista laitteista (kuten autoista). Näin ainakin kohdallani. Oma bonuksensa on myös tutkat, joita mm.yhä useammissa automalleissa alkaa olla. Tunnen kehollani (katsomatta peruutuspeiliin) jos takanani ajaa katumaasturi.
Pulahdus virkistävään veteen voi kuitenkin parhammillaan nollata tilannetta. Olenkin pyrkinyt uimaan lähinnä siellä, missä ei juuri muita käy, eli etsinnässä on ollut erämaalampia, yksityisiä kalliorantoja tms.aarteita. Yleinen uimaranta ihmismassoineen, älypuhelimineen ja aurinkorasvakäryineen olisi varma takapakki.
Sinilevä ei tee hyvää kenellekään, eikä etenkään jo valmiiksi ympäristösairaalle. Onkin ollut mielenkiintoista seurata keskustelua sinilevistä ja siitä, kuinka syy-seuraussuhdetta ei ole pystytty sinilevänkään osalta aukottomasti osoittamaan. Tästä huolimatta ihmisiä ja eläimiä kehotetaan yksiselitteisesti välttämään levävedessä oleilua tai sinileväveden käyttöä muuten.
Jos sanan "sinilevä" tilalle laitettaisiin sana "home" tai "voc", asiasisältö olisi suurinpiirtein sama. Näistä puhuminen on kuitenkin "huolipuhetta" tai "hysteriointia". Kysympä vaan, miksi levistä tai vaikkapa punkeista sitten saa puhua ilman, että asia leimataan turhaksi huolestuttamiseksi? Niinpäniin.
Myös UV-säteilyn haitoista on hyvä puhua jopa säätiedotuksessa ja vähintäänkin lapset tulee suojata ja kuorruttaa mitä erilaisimmin voitein. Kukaan ei puhu, että lapset tulisi suojata jatkuvalta tukiasemasäteilyltä, vaikka itse säteilytin majailisi lapsen tyynyn alla, kädessä tai taskussa. Miksi ei?
Vastuustahan siinä on kyse. Jos ihminen ui sinileväkurassa, on se lähinnä oma moka. Aurinkoakaan ei voi asettaa syytteeseen siksi, että sattuu nyt paistamaan ja tuottamaan UV-säteilyään. Kun ihminen hengittää pilaantunutta sisäilmaa esim.työpaikallaan tai on vaikeasti toimintarajoitteinen langattomaksi orientoituneessa yhteiskunnassamme (jossa tuleva 5g vain tulee pahentamaan asiaa), on helpompi leimata vain oireilija pöpiksi kuin ottaa asiasta vastuu. Onko tämä sivistysvaltion virallinen linja?
Vastuu tarkoittaisi, että ympäristötekijöiden jo vammauttamalle myönnettäisiin esim.vammaisen status, jolloin huomioitaisiin mm.sellaiset asiat kuin esteettömyys, yhdenvertainen osallistumismahdollisuus ja ihmisarvo. Tästä (tai tämän puutteesta) purnasinkin jo nälkävuoden mittaisessa edellisessä jutussani.
Niin kauan kun pulmiamme ei tunnusteta eli niitä "ei ole olemassa", ei meitä oireilevia ihmisiäkään "ole olemassa". Näin kenenkään/minkään tahon ei tarvitse ottaa vastuuta koko asiasta. Kätevää kaksinaismoralismia, Suomi!
Ja tilanne pahenee; yhä nuoremmat ja suuremmat ihmisjoukot sairastuvat. Ja yhä uusia mysteerisairauksia ilmenee, joiden syntyperää "ei tiedetä". Kuitenkin näiden sairauksien räjähdysmäisesti lisääntynyt kasvu linkittyy aikaan, jolloin rupesimme räpeltämään älypuhelimiamme. Hämmästyttävää ymmärtämättömyyttä. Mitä emme ymmärrä? Vai pitäisikö kysyä: mitä emme halua myöntää?
En minäkään varmaan uskoisi koko sähköherkkyyteen sellaisenaan, jos en tätä omassa kehossani olisi kokenut. Ehkä ajattelisin, että jotkut nyt vaan haluavat suojautua kaikelta tai pelkäävät olematonta, ei koske minua. Tosiasiassa säteily kuitenkin läpäisee kaikki pinnat, puun, betonin, tietenkin myös jokaisen ihmiskehon. Miten se voisi olla vaikuttamatta meihin, hentoisiin ihmistaimiin, jos saa kerran yhteydet pelittämään ja maailmanlaajuisen verkoston toimimaan? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Osa sairastuu vaikeasti, kaikki eivät.
Pitkäaikaistutkimuksia ei ole, sillä älypuhelimet ovat olleet aktiivikäytössä vasta noin 10 vuotta. Moni tutkija on esittänyt huolestuneisuutensa ja vaatii kansainvälistä varovaisuusperiaatetta noudatettavaksi. Silti suljemme silmämme ja korvamme. Miksi?
En minäkään älynnyt pelätä (vaikka olisikin ollut jo syytä), ja sairastuin.
Jos olisin pelännyt, olisi terve pelko ehkä voinut estää kumulatiivisen sairauden pahenemista.
Erilaiset rakenteet voivat jopa voimistaa säteilyä. Itse saan sähköiskuja esim.metallinapeista, turvavyön ja koiranvaljaan metalliosista jne. Jopa istuimien metallijousista. Moni on alkanut voimaan paremmin, kun on luopunut metallisängystä tai joustinpatjastaan, minäkin. Mikähän osuus sairastumiseeni on ollut sillä, että juomavedessämme on ollut huomattava määrä raudan kaltaista mangaania?
Vesi johtaa sähköä. Kun sain hoitoa kroonistuneeseen nestehukkaani, kävikin niin, että sähköherkkyyteni paheni. Mikä on syy, mikä seuraus? No, onko sillä edes väliä.
Takaisin uimapaikalle. Mielenkiintoista on ollut huomata, että matalassa rantavedessä plutaaminen ei ole vähentänyt säteilyoireitani. (jopa päinvastoin) Mutta kun uin tarpeeksi syvälle tai kahlaan vähintäänkin "puoleen reiteen", tilanne onneksi helpottaa.
Moni kesän aikana juurikin uimareissulla tapaamani uusi tai vanha tuttava on kysynyt, mitkä ne sähköherkkyysoireet sitten ovat? Olen vähän kierrellyt ja kaarrellut. Joskus olen ollut keskivaikeissa oireissa juuri kysymyksen aikana ja odottanut vain, että pääsen esim.kaipaamalleni uimakierrokselle.
Jos kertoisin nopeasti kaikki tai vain ne pahimmat oireet, pelottelisin kuulijaa ehkä liikaa. Jos kerron vain vähän, on vaikea uskoa kuinka invalidisoivasta sairaudesta voi olla kyse. Niinpä olen kertonut yleensä jotain valittuja paloja kohdasta "vähimmillään" tai "pahimmillaan." En olisi voinut pitää viikon esitelmää, mistä on kyse. Siispä tämä juttu tutustuttavaksi aiheeseen.
Usein en oikeastaan edes haluaisi puhua koko sähköherkkyydestä, etenkään jos oireita ei sillä hetkellä juurikaan ole. Silloin haluan nauttia elämästä ja suhteellisen oireettomasta hetkestä, tietenkin! Koska asia on kuitenkin tehnyt minusta (toistaiseksi) työkyvyttömän ja vaikuttaa tahtomattani (koko perheen) elämään monin paikoin, pidän tärkeänä levittää tietoa.
Jos oireet ovat päällä pahimmillaan, eivät sanat riitä niitä edes kuvaamaan. Energia menee silloin vain kivun ja olotilan sietämiseen ja jokainen sekunti on liikaa. Pahiten olenkin oireillut tilanteissa, joihin en ole yli vuoteen onneksi enää hakeutunut tai joutunut. Haluan toipua ja voida paremmin, luonnollisesti. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että suuri osa entisen elämän huvituksista ja menoista on ainakin toistaiseksi historiaa.
Joidenkin oireiden tuloa voi pitkittää tai loiventaa hieman suojavarustein. Silti esimerkiksi Kela on nähnyt vain syyn hylätä moneen kertaan erilaiset apuväline- tai tukitoiveeni, vaikka koenkin niistä hyötyväni. Jos yrittäisi 50 kertaa, jokohan voisi tärpätä?
Mitä ne oireet oikein ovat?
Koetan pian hieman kuvata niitä oireita, jotka olen itse havainnut selkeästi sähköherkkyysoireiksi. Eli vastaan minulle pitkin kesää esitettyihin kysymyksiin.
Kertymää on tullut keskivaikeista vaikeisiin oireisiin noin kahden vuoden ajalta (elokuusta 2016). Lieviä oireita on esiintynyt jo loppuvuodesta 1996, eli koko siltä ajalta jolloin hankin ensimmäisen kännykkäni. Tuolloin vain naureskelin asialle ja luotin sokeasti, että tottakai kaikki mitä Suomessa kaupoista myydään on testattua ja turvallista! Mitäs sitten, vaikka 2/3 päästä kuumuikin puheluiden aikana. Eihän lämpeneminen ole haitallista, eihän.
Sähköherkkyysoireet eivät ole kohdallani sama asia kuin MCS-oireet, vaikka sähköherkkyyttä voidaankin pitää MCS:n "reunana". Kyseessä ei ole henkimaailman jututkaan, vaikka moni mieluusti niin väittäisikin. Asia on kohdallani testattu monin sokkotestein ja erilaisin mittauksin. Lisäksi esimerkiksi skeptikkomieheni on joutunut nielemään ainakin osan skepsismistään, kun ei ole pystynyt käyttämään älypuhelintaan kotona salaa ilman että oireiluni (lue:kivusta johtuvaa kiljahtelua, kiroilua ja huutoa) olisi asian paljastanut.
CFS on kohdallani yleensä seurausta näistä muista kirjainyhdistelmätaudeista - kun en altistu pitkään aikaan homeille, haittakemikaaleille tai säteilylle/sähkömagneettisille kentille, voin kokonaisvaltaisesti paremmin ja ehkä jaksankin jo jotain.
Olen jaotellut (muiden ympäristösairausoireideni tapaan) sähköherkkyys- eli syh-oireeni 1. lieviin, 2. keskivaikeisiin ja 3. vaikeisiin.
Lievien oireiden kanssa pärjään vielä itse. Jos lieviä oireita on hyvin paljon (yhtä aikaa), siirrytään yleensä jo luokkaan 2. Keskivaikeiden oireiden pitkittyessä, laajentuessa tai hyvin vaikeiden oireiden ollessa päällä tarvitsen yleensä ulkopuolista apua.
Jos oireilisin "äärimmäisesti", tuskin voisin kirjoittaa tätä tekstiä tai edes asua talossa, jossa on sähköjohto tai lamppu.
Ennen kuin luet pidemmälle, muistutan että sähköherkkyys on kumulatiivinen sairaus, kuten muutkin ympäristösairaudet. Itsekin oireilin siis lievästi jo pitkään ns.langattomalle teknologialle, mutta en välittänyt asiasta juurikaan. Näin jatkoin altistamistani myös aivan itse, kunnes lopulta oireet pahenivat lähes sietämättömiksi. Tällöin jo pelkkä imuriin koskeminenkin tuotti suurta fyysistä kipua. Olen saanut sähköiskuja myös vain kävellessäni pistorasioiden ohi, jos virtapiiri on ollut auki. Olenkin tuntenut itseni kuin kipeäksi "hattiwatiksi", joka kerää sähköä kehoonsa ilman, että pääsee siitä eroon. (Kun olen oppinut tehostamaan kehon luonnollista maadoittumista, olen pystynyt nopeuttamaan joistakin oireista palautumista. Opiskelu jatkuu.)
Etenkin jos olet jo valmiiksi home- tai kemikaalisairas ja kärsit siis mitokondriovaurioista, kannattaa todellakin suosia varovaisuusperiaatetta. Itse en tehnyt näin, ja sairastuin entistä syvemmin.
KOSKA SAIRAUS ON KUMULATIIVINEN, JO LIEVÄSTI OIREILEVAN KANNATTAA VÄHENTÄÄ ALTISTUMISTAAN, ETTEI SAIRAUS PAHENE.
Jos epäilet olevasi sähköherkkä, kannattaa harkita miten ja kenelle oireista puhuu - etenkin lääkärien ymmärrys aiheesta on Suomessa hyvin ohutta. Virallisia hoitosuosituksia ei ole, ja yleensä potilas neuvoo itse hoitavaa tahoa. Paras hoito on siis välttää lisäaltistumista ja näin estää sairauden paheneminen sekä oireiden pitkittyminen.
Sähköherkkyysoireet sekoitetaan herkästi esim.ahdistus- tai paniikkioireisiin, ja ne voivat toki ulospäin (ainakin joiltain osin) toisiaan muistuttaakin. Ei kannata kuitenkaan sekoittaa puuroja ja vellejä tässäkään asiassa.
Lisää tietoa ja apua voit saada vertaistukiyhdistyksiltä ja -ryhmiltä. (esim.Sähköherkät ry, fb:ssa Sähköyliherkät, Sähköherkät). Tätä kautta saat tietoa myös ajankohtaisista hankkeista ja tutkimuksista.
Seuraava ei ole mikään virallinen lista tai näyttöön perustuva luettelo, vain kirjoittajan omakohtainen "oireluettelo." Vastaavia listoja toki voi löytää alan kirjallisuudesta ja tutkimuksistakin - en ole valitettavasti ainoa lajissani.
LIEVÄT SYH-OIREET:
- vuosikausia jatkunut pään kuumuminen, punoitus ja korvasärky kännykkään puhumisen jälkeen
- erilaiset ihottumat, rakkulat, haavaumat yms.kännykän käytön jälkeen
- sormien polttelu/kuumuminen ja vihlominen koskettaessa älypuhelimeen, tablettiin tms.
HUOM.koetin ratkaista pulman hankkimalla kosketusnäyttökynän, ei riittänyt, sairaus paheni hieman myöhemmin
- epämääräinen huono olo, huimaus, päänsärky tai hengenahdistus pidemmän tietokoneella/kännykällä olon jälkeen
- neulamainen pistely alkaen alaraajoista, pistely voimistui ja laajeni muutamassa kuukaudesssa "olo kuin woodoo-nukella" (aluksi vain autossa, sittemmin myös kännykkäsäteilystä ym.)
- väsymys ja uupumus, yleinen heikotus esim.kännykkäpuhelun jälkeen, raajoista "voimat pois"
- suolanhimo, ajoittainen makeanhimo, jano joka ei tunnu sammuvan millään
- erilaiset kivut ja spasmit (alkava sähköherkkyys luultavasti osatekijänä), esim.toinen käsi tai jalka ei taitu tai suoristu ollenkaan
- lievät univaikeudet
- elohiiri tai hieman vastaava "pulputtava" tunne, joka voimistuu/laimenee säteilyn/altistumisen mukaan (kesto yleensä useita viikkoja)
- tinnitus, korvien muu suhina tms.altistumisen jälkeen
- silmien ärtyminen ja kuivuminen, kipuilu ja kuivasilmäisyys (joka yleensä pahenee sähkölaitteilla)
Määrittelen lieviksi sähköherkkyysoireiksi sellaiset, joiden kanssa vielä pärjää arjessa ja jotka eivät vie koko huomiota. Yleensä nämä joskus omituisetkin oireet poistuvat muutamassa tunnissa tai -päivässä, jos altistus loppuu.
HUOMIOITA:
Jos pystyn elämään arkeani "vain" lievin oirein, hyvin menee :) On tärkeää pyrkiä huolehtimaan, ettei altistus/oireilu jatku!
Oireita voi olla päällä useita yhtä aikaa, tai vain osa. Kohdallani sähköherkkyys eteni pikkuhiljaa niin selkeäksi ja voimakkaaksi kipu-oireiluksi altistustilanteisiin ajoittuen, että lopulta ei ollut epäilystäkään mistä oli kyse. Alun epämääräisemmät oireet mahdollistivat kuitenkin sen, että sairaus pääsi etenemään hyvin salakavalasti, lievästä vaikeaksi.
Osa syh-oireistani muistuttaa kohdallani homeoireita, ja nämä altistumiset myös voimistavat toisiaan. Omalla kohdalla "puhtaat" MCS-oireet ovat yleensä selkeästi erityyppisiä. Yleensä altistustilaneissa on kuitenkin osumaa sekä homeista, kemikaaleista että säteilystä. Tällöin myös oireet voivat olla voimakkaat ja useammankin oiretyypin sekoitus.
KESKIVAIKEAT SYH-OIREET:
> keskivaikea huimaus, verenpaineen ja sykkeen heittelyt, heikotus (yleensä jälkioireena)
> pitkäkestoinen kutina, ihottuma, rakkulat, haavaumat (esim.sormissa tai kainaloissa) ym. (yleensä jälkioireena tämäkin)
> päänsärky, turvotus ja jomotus etenkin pään/kaulan alueella (akuuttina pistävää/puristavaa, jälkioireena yleensä migreenityyppistä)
> niskan/raajojen/vatsanseudun vaikea ja/tai pitkäkestoinen kipu ja jäykistyminen, joka ei selity huonolla ergonomialla tai ravinnolla tms. (liittyy yleensä myös muuhun altistukseen, kuten home/kemikaalit)
> raajojen "eriparisuus" ja tunnottomuus yleensä toispuoleisesti (esim.tietokoneella olon tai autolla ajon jälkeen, taukojumppa ei auta, liittyy yleensä myös muuhun altistukseen)
> raajojen kylmyminen (esim.tietokoneella olon jälkeen)
> hyvin voimakkaat sähköiskumaiset kivut esimerkiksi autolla ajaessa (kuin pitkä "sukkapuikko" painettaisiin joko hyvin nopeasti tai kivuliaan hitaasti kehon läpi), erityisen vaikea ja kivulias oire liikenneturvallisuuden kannalta! Näitä "iskuja" seuraa usein voimakas kutina/kihelmöinti ja lopuksi voimakas uupumus. Määrästä ja laadusta riippuen keskivaikea tai hyvinkin vaikea oire. Oma ajokyky vaihtelee tämän vuoksi paljonkin. Ei kuljetusapua esim.vammaispalvelusta, vaikka olo on kuin lukuisia salaman iskuja saaneella.
> voimakas vihlonta ja polttelu esim.käsissä ja pään alueella (tietokoneilun tai autoilun yhteydessä) - voimakkuus vaihtelee kokonaisvoinnin ja altistuksen määrän mukaan, huono ravinto voimistaa näitä kipuja
> voimakas kipu/tunne uloimmissa raajoissa -tunne kuin sahattaisiin varvas tai korva tms.irti tai raajasta pala pois (säteilylle altistumisen yhteydessä, esim.kaupassa tai jos kadulla/julkisissa tiloissa käytetään älylaitteita tai on voimakas taustasäteily muuten)
Nämä olivat viimeisimmät oireeni kun vielä itse käytin älypuhelinta. Kun sammutin luurin, oireet onneksi hellittivät. Siksi en älynnyt, kuinka vaikeasta asiasta on kyse. Ajattelin voivani hallita kipuani itse.
Sittemmin aloin saada vastaavia kipuja muiden ihmisten puhelimista. Pystyin kipuni sijainnista päättelemään mm.sen, kenellä perheenjäsenellä oli unohtunut älypuhelin päälle, tai minkä merkkinen puhelin kenelläkin on.
> voimakas uupumus, kehollinen kokonaisvaltainen "romahtaminen" mukavankin tapahtuman jälkeen, jos altistunut voimakkaasti. Paikallisten kipujen laimentuminen, mutta samalla keho on kuin maratonin juossut/pahoinpidelty. Ei voi muuta kuin levätä ja toivoa, että helpottaa.
> voimakas päänsärky/migreeni/näköhäiriöt yksi vaikeimmista ja lamaannuttavimmista jälkioireista. Valonarkuus. Pahoinvointi. Hengenahdistus.
> keskivaikeat univaikeudet
> kognitiiviset pulmat, aivosumu. Vaikeudet mm.oikeinkirjoittamisessa, puheen muodostamisessa ja koordinaatiossa, tasapainossa.
> muut kivut ja häiriöt, jotka voimistuvat/loivenevat säteilylle tai sähkömagneettisille kentille altistumisen voimakkuuden mukaan (esim.suolistokivut/suolen toiminnan häiriöt, virtsarakon ärtyminen)
> hengenahdistus tai hengityksen vaikeutuminen muuten (joka ei selity esim.astmalla)
Määrittelen keskivaikeiksi oireiksi sellaiset, jotka vaikeuttavat ja näin myös rajoittavat elämää jo huomattavasti. Oireet ovat niin voimakkaita, että niitä ei voi olla enää huomaamatta. Tilanteen olisi syytä palautua normaalimmaksi mahdollisimman pian.
Keskivaikeat oireet jatkuvat minulla yleensä viikkoja-kuukausia, lievimmillään muutaman päivän.
Oireiden hallintaan auttaa olennaisesti myös hyvä ruokavalio, josta olen kirjoittanut mm.jutussa Ruokaa! 09/2017.
HUOMIOITA:
Keskivaikeat oireet voivat muuttua vaikeiksi, jos ne savat rauhassa syventyä tai jatkuvat viikkotolkulla. Vääränlainen ravinto tai altistumisen jatkuminen vaikeuttaa siis toipumista.
Jos keskivaikeita oireita on päällä useita yhtäaikaa, on tilanne yleensä jo hyvin vaikea. Esimerkiksi jos ohimenevä huimaus tai lievä hengenahdistus pääsee kroonistumaan, muuttuu elämä melko mahdottomaksi.
VAIKEAT SYH-OIREET
-> vaikea,lamaannuttava hengenahdistus/hengityslama, jolloin ei voi esim.olla edes makuuasennossa (voi liittyä myös muuhun altistumiseen, mutta voi olla myös pelkkä syh-oire esim.ennen ukkosta tai jos on unohtunut perheenjäsenen älypuhelin päälle), joko tunne kuin ei voisi hengittää tai pallea ei yksinkertaisesti liiku
-> vaikea kehon jäykistyminen, jolloin ei voi esim.istua tai syödä (liittyy yleensä myös muuhun altistumaan)
(jos ei voi istua, maata, eikä seisoa, miten olla?)
-> voimakas aivosumu/puheentuotannon vaikeus, ei muista esim.pankkikortin tunnuslukua tai pysty kirjoittamaan omaa nimeään saati pidellä kädessä mitään (tyypillistä kauppareissun jälkeen, yleensä jälkioireena voimakkaista iskumaisista kivuista)
-> liikkumisen vaikeus, itsensä tai pienenkään esineen kannattelun vaikeus, ei voi juoda edes vesilasia tai vaikeaa pyytää apua/puhua, kävelykyky miltei olematon (voi liittyä mm.voimakasta tunnottomuutta tai raajojen liikkumattomuutta, lihasten toimimattomuutta tai jäykistymistä yms.)
-> voimakas/pitkäkestoinen migreeni
-> kivut eri puolilla kerhoa, jotka saavat ulvomaan kivusta. Aluksi lievät pistelyoireet voimistuivat minulla siis "miekkamaisiksi" voimakkaiksi kivuiksi, esim.tunne kuin porattaisiin luun tai kudosten läpi jotain - yksikään kehonosa ei ole näiltä kivuilta välttynyt. Voivat olla joko hyvin nopeita, kuin sähköiskuja/purkauksia (jolloin säikähdän kipupiikkiä itsekin) tai sitten piinallisen hitaita, tuskallisia hermokipuja.
-> pitkäkestoinen raajojen/korvien kylmeneminen eli pulmat ääreisverenkierrossa
-> pitkäkestoinen, voimakas kaatava huimaus, verenpaineen romahtaminen ja sykkeen kohoaminen aina seistessä eli ns.POTS-oireilu. Tämä laukesi minulla kun altistuin sekä voimakkaille säteilyille että homeille vierailtuani lapseni kanssa suomalaisissa sairaaloissa. "Terveenä sisään sairaana ulos."
-> voimakas vatsakipu, joka voi muistuttaa esim.umpisuolikipua/hyvin voimakasta muuta kipua, mutta loivenee kun altistus loppuu
-> suolen äkillinen tyhjeneminen
-> hyvin voimakas lamaannuttava uupumus, tärinä, vaikeat unihäiriöt kipujen tai tärinän vuoksi, tajunnantason hämärtyminen jälkioireena jos altistus jatkuu liian pitkään
Määrittelen vaikeiksi syh-oireiksi sellaiset, jolloin ei voi muuta kuin odottaa että tilanne helpottaisi. Oireet voivat kestää muutamasta tunnista/päivästä useisiin kuukausiin.
Äärimmäisesti oireileva tuskin voisi tätä lukea saati kirjoittaa (edes off-linessa, kuten minä teen).
HUOMIOITA:
Onneksi olen ainakin toistaiseksi palautunut pahimmistakin oireistani. Koska sairaus on kuitenkin kumulatiivinen, voivat oireet uusiutua ja yllättää otollisissa olosuhteissa. Tämä rajoittaa elämää huomattavasti ja tekee arjesta arvaamatonta, turvatonta ja usein vaikeasti ennakoitavaa. Turhia riskejä ei kannata ottaa, mutta elämää ei voi jättää myöskään elämättä.
On osattava sukkuloida yritysten ja erehdysten välimaastossa, turhaa pelkoa välttäen, mutta kehon signaaleihin riittävän asiallisesti suhtautuen. Hyväkään mielenrauha ei estä oireita tulemasta. Kyseessä on fyysinen, mutta myös henkisesti hyvin traumatisoiva sairaus, joka on Suomessa erittäin huonosti tunnettu.
Mahdollisimman hyvään mielialaan ja mielenrauhaan kannattaa kuitenkin panostaa, sillä se tekee kokonaisuudesta ja elämästä ylipäätään tottakai siedettävämpää.
Lopuksi
Kirjoitin tämän jutun elokuun kenties viimeisinä hellepäivinä. Jos kelit viilenevät, myös uimavedet viilenevät. Silloin helpotusta voi hakea muualta luonnosta ja metsistä. Maadoittuminen on mitä luonnollisinta kehon tasapainotusta ja erityisen tärkeää sähköherkille.
Toivon, että tämän luettuasi ymmärrät sähköherkkää läheistäsi tai kenties itseäsi ainakin hieman paremmin. Jos et ole aiemmin kuullut koko sairaudesta, nytpäs kuulit. Sairaus on todellinen, ja syy-seuraussuhde on ainakin minun tapauksessani erittäin selkeä. Kun altistus loppuu, selkeimmät syh-oireetkin tuppaavat helpottamaan. Keholla on kuitenkin muisti. Solut muistavat.
En halua pelotella ketään, mutta haluan kertoa että säteilystäkin voi sairastua. Se voi satuttaa, todella. Kyse ei ole mistään pienestä viihtyvyystekijästä tai siitä, että joku olisi hurahtanut muutenvaan foliohatuksi. Kyse on hyvin traumatisoivasta sairaudesta. Kuin tulisi pahoinpidellyksi lähes joka kerta, kun käy missä tahansa ihmisten ilmoilla.
Kun toinen ihminen käyttää älypuhelinta, tuntuukin se kuin tikarinlävistyksenä omassa kehossa. Jos tietäisit satuttavasi toista, tekisitkö enää niin?
Vaikka oireiden voimakkuus voi vaihdella, tämä ei (nykytiedon mukaan) tarkoita, että sairaus kokonaan katoaisi. Se seuraa sähköherkkää kaikkialle, missä tämä kulkeekin. Parempana kautena voi yllättää itsensä iloisesti selviämällä tilanteista tai paikoista, joissa ei puolta vuotta aiemmin pärjännyt. Toisaalta tämä voi merkitä uutta takapakkia tai tilanteen romahtamista jopa entistä huonommaksi. Yritys, erehdys, lepo, ja ehkä taas uusi yritys.
Jos isoa altistumista ei ole pitkään aikaan tapahtunut, minäkin olen jo välillä miettinyt, olisinko parantunut? Sitten testaan taas vaikkapa modernissa kaupassa käymistä tai autolla ajoa ja huomaan, että samassa jamassa ollaan yhä, halusinpa tai en. (Meinasin kirjoittaa että suossa. Se voisikin tehdä hyvää!)
Jos vaikeat oireet loivenevat edes ajoittain keskivaikeiksi tai lieviksi, tuntuu tämä jo melkein lottovoitolta!
Toivon, että pohdit osaltasi, haluatko lastesi/läheistesi/itsesi altistuvan säteilylle ympäri vuorokauden? Altistuksen vähentämisellä voi olla yllättäviäkin seurauksia, vaikka ei olisikaan ns.sähköherkkä. Kaikki tupakoitsijatkin altistuvat, mutta kaikki eivät sairastu. Passiivista tupakointia on viime vuosina rajoitettu tanakasti. Milloinkahan passiivista säteilylle altistumista ruvetaan rajoittamaan?
Onko kaikkien suomalaisten pakko altistua säteilylle työpaikoillaan, julkisissa tiloissa, kaupoissa, kodeissaan?
Eikö mihinkään olla jättämässä säteilyvapaita vyöhykkeitä, reservaatteja?
Mitä tapahtuu lapsille, jotka käyttävät älypuhelimia jo päiväkoti-ikäisistä alkaen ja nukkuvat avoin tukiasema tyynynsä alla?
Koska heidän aivonsa lepäävät?
Onko mitään enää tehtävissä?
On, paljonkin. Kuluttaja ratkaisee. Operaattorit myyvät ja vähättelevät, jopa peittelevät mahdollisia terveyshaittoja. Kuluttaja päättää itse, mihin rahansa,terveytensä ja aikansa haluaa käyttää.
- Laita puhelin kiinni tai vähintään lentotilaan kun et sitä käytä.
- Pidä paastoa somesta ja nettielämästä.
- Rajoita lasten ja myös omaa kännykkäaikaa.
- Yritä elää ilman älypuhelinta. Osattiin sitä ennenkin! :)
- Sulje kotoa langattomat reitittimet ym.nettijaot vähintäänkin yöksi ja aina kun niitä ei käytetä.
- Suosi mieluummin kiinteää kaapeliteknologiaa ja lankapuhelinta, ja onneksi olkoon jos vielä sellaisen omistat!
- Vältä kännykällä puhumista ylipäätään, suosi mielummin tekstiviestejä. Jos on pakko puhua, kaiutin tai hyvät kuulokkeet voivat vähentää säteilylle altistumista.
+Moni sähköherkkä on hyötynyt nettipuhelimesta (joka on kuin lankapuhelin, mutta toimii nettikaapelilla), joskaan sekään ei ihan kaikille sovi. Minäkin toivoisin saavani vielä sellaisen ainakin kokeiluun.
Maailma kehittyy. Kaikki kehitys ei ole kuitenkaan edistystä.
Olisiko aika ottaa huomioon jo muutakin kuin markkinatalouden manipuloivat intressit ja yksinapaisen sokea digihuuma?
Suojella edes lapsia?
KIITOS MIELENKIINNOSTA!
(c) kuvien käyttöoikeus tekijällä ellei toisin sovita
